Hoitoprosessi
Potilaan tutkimisen lähtökohtana on oireiden tarkka selvitys: kivun luonne ja vaihtelevuus, aamujäykkyys, havainnot turvotuksesta, yleisoireista jne. Lääkärin tekemässä tutkimuksessa arvioidaan nivelturvotusten ja -arkuuksien esiintymistä.
Diagnoosin tekemiseen tarvitaan lisäksi verikokeita. Tulehduksen selvittämiseksi tutkitaan senkka eli lasko ja C-reaktiivinen proteiini (CRP). Immunologisilla laboratoriokokeilla tutkitaan reumasairauksiin liittyvää vasta-ainemuodostusta kuten reumatekijää. Noin 20 prosentilla potilaista reumatekijää ei ole. Heidän sairautensa on keskimäärin lievempi.
Myös röntgentutkimukset ovat tärkeitä diagnoosin tekemisessä, joskaan muutoksia ei yleensä todeta nivelreuman alkuvaiheessa.
Jos oireiden perusteella yleislääkäri epäilee kroonista reumasairautta, potilas lähetetään erikoislääkärin, reumatologin,tutkittavaksi.
Nivelreuman seuranta
Erikoislääkäri seuraa nivelreumaan sairastunutta taudin alkuvaiheessa säännöllisesti 1–2 vuoden ajan. Vaikeamman nivelreuman hoito aloitetaan Suomessa nykyään yhdistelmälääkityksellä, jolla pyritään rauhoittamaan niveltulehdus mahdollisimman nopeasti käyttäen riittävän suuria lääkeannoksia. Jos nivelreuma rauhoittuu ensimmäisten 1–2 vuoden aikana hoidon aloittamisesta, pyritään potilas ohjaamaan avoterveydenhoitoon.
Kun tauti on rauhallinen, riittävät vastaanottokäynnit terveysasemalla tai muualla avoterveydenhoidossa 3–12 kuukauden välein. Jos nivelreuma aktivoituu, voidaan lääkitystä tehostaa tai antaa kortisonipistoksia tulehtuneeseen niveleen. Ellei tilanne rauhoitu 1–3 kuukauden kuluessa tai aktivoitumisvaihe on kovin hankala, potilas ohjataan reumatologin vastaanotolle.
Aktivoitunutta tai vaikeaa tautia hoidetaan sairaalan reumapoliklinikalla. Tauti pyritään rauhoittamaan tarkistamalla lääkeannokset ja -yhdistelmät tai aloittamalla biologinen hoito.