Voisiko tämä olla reumaa vai ovatko kokonaan eri asioista johtuvia kiputiloja?
Hei! Olen 55-vuotias naishenkilö. Alaselkäni on ollut kipeä oikealta puolelta 1992 lähtien. Nyt se on aina tulehtuneen tuntuinen ja kipu on pahinta alhaalta ylös noustessa tai istuma-asennossa, esim. autosta noustessa tuikkaa ilkeästi. Tunnen sen kaiken aikaa selässäni, mutta se ei ole särkyä vaan enemmän tulehtuneen tuntuinen nivel. Voisiko olla hermopinne? Aamuyöllä herään ikävään tunteeseen alaselässä/oikeassa lonkassa. Vastaus: Nivelreumassa tyyppilisä oireita ovat sorminivelten ja ranteiden turvotus ja liikejäykkyys. Laaja-alaiset kivut ja selkäoireet eivät kuulu nivelreumaan. Aina ei yhtä selittävää tekijää potilaan kokemille kivuille voida löytää. Jos olet kokenut vaikeuksia ruuan nielemisessä ja lisäksi kasvojen puutumista, voisi olla hyvä että hermoston sairauksiin perehtynyt neurologi tutkisi sinut jossain vaiheessa.
2006 lähtien on purentaa tutkittu, koska oikealla puolella kasvoja, leuassa ainainen kipu. Kieli turpoaa välillä niin ettei meinaa suuhun mahtua ja tunnen metallisen tunteen alueella. Pahimpina aikoina kipu päälakeen saakka. Silmä oireilee ja oikeapuoli kasvoista on turta. Kaularanka oireilee kivulla ja jänteet tuntuvat olevan kuin viulun kielet, nielu on omituinen ja ääni usein painoksissa. Usein menee ruokaa henkitorveen seurauksin, että henkeäni ahdistaa kauan.
Oikeaan käteen olkanivelestä ranteeseen saakka kipua lihasten kiinnittymiskohdista. Puristusvoima heikennyt.
Viimeisimpinä oireina tullut krampit pohkeisiin ja jalkaterän kivut aina varpaisiin saakka. Nukkuminen on aika ajoin todella vaivalloista näin kokonaisvaltaisten kipujen kanssa. Lääkityksenä Panadol, mutta se ei auta vaivaani juuri ollenkaan. Panacodilla parempi vaikutus, mutta muita sivuvaikutuksia. Olen käynyt usein näistä asioista lääkärissä, mutta minua ei oteta todesta. Aivan kuin papereissa lukisi, että ikuinen valittaja. Eräs lääkäri sanoi, että saan unohtaa reuman kokonaan, koska verikokeessa ei paljastunut sitä. Aina vastaus on sama - vibromyalgia, mutta näyttöä ei ole, vain oletuksia. Pelkään, että saan aivoinfarktin kuten äitini.
Lääkäri on mielestäni laiminlyönyt minut. En enää halua kohdata tätä henkilöä, koska en pääse jatkotutkimuksiinkaan. Tämä on lannistavaa ja alkaa käydä mielenterveydelle.
(Äitini on kärsinyt aikuisiän luuston sairauksista, eikä hänellekään ole diagnosoitu syytä. Nyt jo pyörätuolissa- skolioosi, jalat ei kanna, afaasia lisäksi.) Miten toimin asiani kanssa? En halua vielä romukoppaan.